Luku 3; bileet:

 

Olin ajatellut kuluneet kaksi viikkoa vain yhtä asiaa.

Tyleria.

Minä vihasin häntä, mutta jokin hänessä veti minua puoleensa.

Ajattelin autoa, myöhää yötä, Tylerin ilmettä, ja ennen kaikkea hänen huuliaan. Suudelma oli tuntunut niin hyvältä ja oikealta. Ja vaikka pakotin itseni unohtamaan Tylerin, en pystynyt siihen.

Tältäkö siis tuntui rakastua?

Oli viisi syytä, miksi en missään nimessä olisi halunnut rakastua Tyleriin, ja miksi kielsin kaikki tunteeni häntä kohtaan.

1: äiti kielsi juuri tuon pojan ehdottomasti.

2: Tyler pelasi tytöillä kuin pelinappuloilla.

3: kun hän oli unohtanut edellisen, hän otti uuden tilalle.

4: en halunnut että hän särkee sydämeni.

5: Tyler ei todellakaan ollut mikään kiltti poika.

Ja vaikka yritin olla ajattelematta häntä, ajattelin häntä koko ajan.

Ja silloin… yhtenä päivänä… minä näin hänet.

 

Hän istui bussipysäkin penkillä. Liikkumatta.

"Alison!", hän sanoi iloisena nähdessään minut.

"Hei, Tyler. Olen ajatellut sinua todella, ja…"

"Shh, voit hyvittää tämän kaiken.", Tyler sanoi raottaen autonsa ovea kutsuvasti.

Katsoin häntä hetken arvioiden.

Hänellä oli yllään mustat, ihan kunnolla revityt farkut ja harmaa huppari, joka oli auki. Sen alla hänellä oli vaalea paita ja jaloissaan lenkkarit, jotka olivat ehkä joskus olleet valkoiset.

Hän odotti vastaustani, ja hymyili niin, että suora ja valkoinen hammasrivi näkyi.

"No, tuletko?"

Järkeni sanoi, että minun pitäisi vastata "ei" ja lähteä pois.

Mutta huuleni ilmeisesti päättivät tehdä niin kuin sydämeni- ja haluni sanoivat.

"Tulen mukaasi", kuulin itseni sanovan.

Ja yhtään ajattelematta istuin pian Tyler Eatlonin autossa.

Paiskauduin penkkiä vasten, kun hän käynnisti auton.

"Minne me oikein ollaan menossa?", kysyin nielaisten.

"Pian näet.", Tyler sanoi ja virnisti.

Katselin hetken auton nopeusmittaria, ja tajusin sen näyttävän lukua 104.

"Tyler! Ajat ylinopeutta! Tien nopeusrajoitus on 70!"

"Entä sitten?", Tyler kysyi naurahtaen ilottomasti.

"Rikot sääntöjä!", huudahdin hänelle.

"Kuule, Alison. Minä olen päättänyt, että kun minulle annetaan vain yksi elämä. Vain yksi mahdollisuus. Aion todellakin käyttää sen hyvin. Aion elää. Ja eläminen ei ole sitä, että tottelet lakia ja kulutat koulunpenkkiä. Elän täällä pitääkseni hauskaa!", hän vastasi.

"No silloin et saa hyvää työpaikkaa etkä menesty elämässäsi.", kerroin hänelle.

Tyler huokasi, ja vähensi nopeutta yhdeksäänkymppiin.

Pyöräytin silmiäni ja loppumatka sujui hiljaisuudessa.

Tyler ajoi suuren, kolmikerroksisen ja vaalean talon pihaan.

"Öh, Tyler.. Mikä tämä paikka on?", kysyin ihmetellen.

"Juhlat!", hän huudahti ja pysäytti auton.

"Juhlat?", toistin kysyvästi.

"Joo, tule"

Hän meni ulos autosta, avasi myös minulle oven ja sitten lukitsi ovet.

"Täällä saat kokea miltä tuntuu hauskanpito!", hän sanoi innoissaan.

Olin vastaamassa, mutten ehtinyt kun ovesta tuli ulos kolme tyttöä ja yksi poika.

"Tyler!", tyttö, jolla oli tummanruskeat hiukset, huudahti ja juoksi halaamaan Tyleria.

"Kiva että pääsit tulemaan, edellisistä bileistä onkin jo kaksi kuukautta!", hän jatkoi.

Tyler virnisti.

"Kuka on kaverisi?", toinen, punatukkainen tyttö kysyi.

"Hän on Alison.", Tyler kertoi.

"Ai olet sinä sitten tyttöystävän hommannut… luulin että harrastat vain yhden illan juttuja.", se poika virnuili ja huomattavasti muita lyhyempi, vaaleanruskeat hiukset omaava tyttö nauroi hänen kanssaan.

"Minä en-", yritin korjata heille, mutta Tyler keskeytti minut.

"Alison, tässä ovat Vera, Emily, Jessica ja Anton.", Tyler esitteli.

Nyökkäsin ja muodostin huulillani sanan "hei".

Yritin hymyillä muille, kun samalla kirosin Tyleria mielessäni. En todellakaan halunnut minnekkään bileisiin jotka olivat paikassa, mitä en edes tuntenut.

"Tulkaa ihmeessä sisälle!", Vera pyysi, ja johdatti meidät taloon.

Talo oli täynnä ihmisiä, musiikki soi kovalla ja ilmassa leijui alkoholin sekä tupakan haju.

Seiniä valaistiin erivärisillä discovaloilla, ja ihmiset tanssivat ja nauroivat.

Talossa hädin tuskin mahtui liikkumaan, kun ahtauduin Tylerin kanssa väkijoukon läpi.

Menimme istuskelemaan olohuoneen portaiden viereen.

"Mitä pidät?", Tyler kysyi katsellen juhlivia ihmisiä.

"Miksi helvetissä toit minut tänne?", kysyin häneltä.

"Bileissä on aina hauskaa!", Tyler sanoi.

"Haen meille juotavaa.", hän sanoi lopulta ja katosi ihmispaljouden sekaan.

Moni ihminen tanssi ilman paitaa tai muuten vaan vähissä vaatteissa.

Osa istui, kuten minä ja osa oli umpikännissä.

Jotkut heistä suutelivat keskenään- tai ehkä kirjaimellisesti nuoleskelivat olisi oikeampi sana.

Hetken kuluttua Tyler tuli takaisin käsissään molemmille juomat.

"Sori kun kesti, se joka näitä jakeli ei millään meinannut päästää mua lähtemään halusi jatkoille ja kaikkea, se jopa…"

"Tyler, en halua kuulla yksityiskohtia.", huomautin hänelle.

"Ai, joo.", hän vastasi ja ojensi toisen laseista minulle. Sitten hän istui viereeni.

"Mitä tämä on?", kysyin epäilevästi ja katselin lasia.

Täällä piti melkein huutaa. Musiikki, ja ihmisten puhe peittivät ääneni.

"En oikein tiedä, mutta eihän sillä ole väliä.", Tyler sanoi ja hörppäsi lasistaan.

Nuuhkaisin juomaa, ja hajusta päätellen se oli vahvaa alkoholia.

"En ole vielä kahdeksaatoista…", huomautin Tylerille mutta hän oli jo juonut oman lasinsa puolilleen.

Huokasin, ja otin itsekin huikan.

Maku ei ollut maailman paras, mutta tunsin kuinka alkoholi alkoi nousta pikkuhiljaa päähäni.

Illan mittaan Tyler haki meille aina välillä lisää jos minkälaisia juomia ja ihmettelin, mitä oikein olin tekemässä.

Minä olin kiltti Alison, en edes vielä täyttänyt seitsemäntoista, ja tässä minä nyt olin. Juhlissa tuntemattoman ja ennen kaikkea vaarallisen pojan kanssa nauttimassa alkoholia.

Siinä vaiheessa, kun Tyler kirjaimellisesti pakotti minut ylös, ja tunkeuduimme väkijoukon sekaan, minusta alkoi tuntua että joskus oli hyvä vaan unohtaa kaikki.

Vastuu, ikä, huolet ja koti.

Pystyi vaan olemaan ja se oli omalla tavallaan helpottavaa.

Ihmisiä oli niin paljon, että meinasin koko ajan ajautua pois Tylerin luota ja puristua väliin.

Kuuma tuli myös äkkiä, ja hikoilin varmaan melkein yhtä paljon kun ehdin juomaan.

Pian minun ei tarvinnut edes yrittää paljon, jotta pystyin unohtamaan kaiken.

Ihan kaiken muun paitsi tämän hetken.

Tältäkö tuntui olla humalassa?