Luku 7; lisää vaikeuksia:

 

Istuin Tylerin auton etupenkillä.

Mietin yhä, miksi olin tehnyt näin. Kiitokseksi?

En halunnut myöntää itselleni tämän olevan mitään muuta kuin kiitollisuutta siitä, että hän oli pelastanut henkeni.

Katselin ulos auton ikkunasta kietoutuneena Tylerin minulle liian suureen takkiin. Vesi oli ollut jääkylmää. Nyt minulla ei ollut mitään.

Ei ollenkaan mitään.

En edes välittänyt, miten holtittomasti ja nopeasti Tyler ajoi.

Kaikki tavarani olivat kotona, äiti oli varmasti kuolla huolesta ja meillä oli poliisit perässämme. Olinpa onnistunut järjestämään itseni hienoon tilanteeseen. Olimme koko matkan hiljaa, emmekä puhuneet toisillemme, kunnes Tyler rikkoi hiljaisuuden.

"Alison?"

"Niin?", käänsin pääni hitaasti häntä kohti.

"Tässä on meille ilmainen yösija.", hän sanoi värittömällä äänellä ja nyökkäsi kohti taloa, jonka pihaan olimme juuri saapuneet.

Se oli pieni omakotitalo, ja tontista tuli väistämättä mieleen poikamiesboksi. Verhot ikkunoissa olivat sujletut, mutta valoa näkyi verhojen läpi joten joku oli kotona.

"Matt. Vanha ystäväni. Hän asuu täällä. Matt on luotettava, eli hän ei kerro kenellekkään olinpaikastamme."

Nyökkäsin.

"Täällä me ollaan turvassa ainankin tämä yö."

Tyler ajoi auton talon taakse, ikään kuin piiloon, sillä auto jäi talon ja puiden väliin. Nousimme autosta, ja kävelin Tylerin varjossa ovelle. Hän koputti, ja hetken kuluttua oven tuli avaamaan noin Tylerin ikäinen ja kokoinen poika. Hänellä oli vaaleanruskeat hiukset, jotka olivat aika sekaisin ja yllään hänellä oli löysät verkkarit ja liian iso paita.

"Tyler?", hän sanoi kysyvästi.

"Matt mitä äijä?", Tyler puolestaan sanoi ja löi Mattin kämmeneen ylä-femman.

"Oho oho naisissa käyty?", Matt sanoi katsoen minua.

"Äh, Matt. Ainahan mä oon naisissa. Mutta siis asiani oli se, että saisinko minä, ja tämä NAINEN yösijan täältä?"

"Totta kai, sisään vaan.", Matt sanoi ja väistyi, jotta pääsimme Tylerin kanssa sisälle. Talo oli aivan sekaisin, ja keittiön pöydällä oli tyhjiä kaljatölkkejä. Sisällä haisi aika tunkkaiselta. Mutta mikä vaan kelpasi tässä tilanteessa.

***

Hetken kuluttua makasin ohuella patjalla lattialla. Minua paleli yhä, vaikka olin käynyt jo sulkemassa ikkunankin. Tyler nukkui vähän matkan päässä minusta omalla patjallaan.

"Tyler", kuiskasin hiljaa.

"No?", hän vastasi hetken hiljaisuuden kuluttua.

"minua palelee"

"Tule tänne", Tyler vastasi.

Ihmettelin vähän, mutta ryömin Tylerin viereen. Kuinka hän olikin niin lämmin vaikka huoneessa oli viileä ilma. Olimme hiljaa, kunnes rikoin hiljaisuuden kysymällä:

"Eli me ollaan nyt vaan ystäviä?"

"Joo, vain ystäviä.", hän vastasi.

Sen jälkeen oli taas pitkä ja kiusallinen hiljaisuus.

"Ystäviä, jotka tykkäävät tehdä näin", Tyler sanoi aivan yhtäkkiä ja sitten tunsin hänen suutelevan minua.

***

Lähdimme aikaisin aamulla.

Tyler pakkasi ruokia, jotka oli saanut Mattilta mukaan. Istuskelin oven edessä olevan portaan päällä ja katselin poikaa. Hän asetteli kolme muovikassia takakonttiin siististi vierekkäin.

"No, Alison voidaan lähteä!", Tyler huikkasi ja avasi pelkääjänpaikan ovea minulle kutsuvasti.

Matt seisoi ovella ja haroi sotkuisia hiuksiaan.

"Kiitti, Matt kun saatiin asua sun kämpässä", Tyler sanoi kun kiipesin autoon istumaan. Enemmänkin poikamiesboksi kuin kämppä. Ajattelin mielessäni.

"Joo, tulkaa ihmeessä uudestaan joskus", Matt vastasi ja taputti Tylerin selkää.

"Heippa"

"Moro"

Sitten Tyler meni rattiin, ja lähti ajamaan. Katselin auton ikkunasta, miten talo katosi yhä kauemmas ja kauemmas.

 

Olimme ajaneet muutaman tunnin, ja pysähtyneet välillä vessassa ja tankkaamassa. Kuulin, kuinka pisaroita ropisi hiljalleen auton tuulilasiin ja kattoon. Tuulilasinpyyhkijät liikkuivat puolelta toiselle lasin päällä, pyyhkien tihkuttavaa vesisadetta pois vaikka pisaroita tipahteli aina uudelleen siihen, josta ne juuri oli pyyhitty pois.

Radiosta kuului hiljaisella äänenvoimakkuudella selostus päivän säästä joka oli kylläkin käynyt jo aika tutuksi. Tuulta ja sadetta. Nojasin kyynärpäätäni puoleiseeni ikkunaan, ja katselin ohi vilistäviä maisemia. Annoin silmieni painua kiinni, ja kuuntelin miehen tylsää ääntä joka kuului radiosta, ja vesipisaroiden ropinaa. Ehdin jo rentoutua, mutta havahduin ja iskin selkäni penkkiin, kun yhtäkkiä Tyler nykäisi auton vielä kovempaan vauhtiin kuin aiemmin. Onneksi minulla oli turvavyö, (toisin kuin pojalla itsellään).

"Mitä sinä…", sanoin kauhuissani kun Tyler kaahasi äkkijyrkkään käännökseen tiellä. Onneksi moottoritie oli jo mennyt ohi, ja tällä tiellä ei ollut yhtä paljon autoja. Mutta pelkäsin silti.

"Kytät!", Tyler murahti painaen kaasua pohjaan.

Käänsin pääni katsomaan taakseni pelästyneenä, ja huomasin että meitä jahtasi poliisiauto. Valot vilkkuen, ja yritti saada meitä kiinni. Tuijotin näkyä kauhuissani, ja juuri kun käänsin katseeni takaisin eteenpäin tielle, auto suistui ojaan ja iskeydyin puoleistani oveani päin tuntien turvavyön kiristyvän rintani päällä ja pääni osuvan lasiin. Tunsin, miten lämmintä nestettä valui otsaani pitkin. Tyler puristi rattia rystyset valkoisina ja tuijotti eteensä, herkeämättä. Pidätin henkeäni, kun kuulin lähestyviä askelia ja puhetta.