Luku 2; "en ikinä, ikinä luovuta sinun suhteesi":

 

 

Istuin kylmällä portaalla ja tuntui, että joka kerta kun vilkaisin kännykkäni näyttöä, tuntui kuin akku olisi joka vilkaisulla vähentynyt mutta kello pysyi paikallaan.

Yöllä alkoi tulla kylmä, joten kiedoin ohutta neuletakkia tiukemmin ympärilleni.

Kesäloma oli vasta aluillaan, ja lämpimät ilmat eivät olleet vieläkään kunnolla täällä.

Nojasin porraskaiteen reunaan, ja yritin pitää silmäni väkisin auki.

Silmäluomeni kuitenkin alkoivat tuntua ihmeellisen raskailta, kunnes ne hiljaa painuivat kiinni.

 

"Alison! Alison!", äiti herätteli minua.

"Mmmm", mumisin ja havahduin tuulenvireeseen joka puhalsi hiuksia kasvoillani.

"Mikset ole sisällä?"

"Mulla ei ole avaimia ja kun odotin sua, niin nukahdin vahingossa..."

Äiti nyökkäsi vähän ihmettelevän näköisenä.

 

Hetken kuluttua istuimme keittiön pöydän ääressä ja hörpin teetä mukista.

"Se Eatlonin poika.. Ihan mahdotonta. Äskenkin kaahaili tuolla sillä autollaan ylinopeutta", äiti huokasi ja yritin katsoa kaikkialle muualle kun äitiin.

"Miten hänen vanhempansa edes antavat…"

"Äiti, Tyler on kahdeksantoista.", muistutin.

"Tyler? Oletteko te hyviäkin ystäviä?", äiti kysyi epäillen.

"No ei todellakaan", vastasin vähän närkästyneenä.

"Hyvä on, hyvä on. Mutta hei, ehkä meidän molempien pitäisi käydä nukkumaan.", äiti muistutti.

Katsoin seinäkelloa, ja se näytti viisitoista yli yhtä.

"Joo, öitä, äiti"

"Öitä"

 

Makasin sängyssä saamatta unta. Ajattelin Tyleria. Vaikka olin luvannut itselleni että en tuhlaisi ajatuksiani varsinkaan häneen.

Lyön vetoa, että joka ikinen tyttö tiesi ettei Tyler kelpuuttaisi ketä vain joten he juoksivat vain seksin takia pojan perässä. Aika typerää. Ja miksi hitossa hän minulle oli tullut juttelemaan?

Käänsin taas kylkeäni, mutta en saanut unta mitenkään. Lopulta luovutin. Kello oli kahden minuutin kuluttua kaksi.

Se ärsytti minua, sillä huomenna olin sopinut meneväni parhaan ystäväni, Claran kanssa jonnekkin.

Juuri kun olin noussut sängystä, kuulin auton ajavan pihaan. Voisiko se olla isä? Ei, kello oli liian vähän.

Kurkkasin varovasti ikkunasta.

Ei, minun oli pakko nähdä väärin. Ei, se ei voisi olla mahdollista.

TYLERIN AUTO OLI JUURI AJANUT PIHAAMME.

Hän nousi autosta, ja juuri kun olin menossa piiloon, hän ehti nähdä minut. Istuin ikkunan alle seinää vasten ja laitoin pään polvien väliin. Ei hän tänne voinut tulla!

Sitten kuulin, kun kivi osui ikkunalasiini.

Minun oli pakko tulla takaisin ikkunaan, ettei äiti heräisi.

Painoin sormen huulilleni ja katsoin Tyleria varoittavasti. Mutta hän vain virnisti ja oli heittävinään kiviä myös äidin ikkunaan.

"Tule tänne niin en herätä häntä", Tyler sanoi hiljaa.

Tällä hetkellä vihasin Tyleria vieläkin enemmän kun yleensä. Vihasin häntä yli kaiken. Mutta minun oli pakko hillitä vihani, ja tulla ulos Tylerin luo.

"Mitä asiaa sulla oli?", kysyin ärtyneenä.

"Selitän autossa sisällä että me voidaan puhua herättämättä sun äitiäs", Tyler sanoi ja näin hänen silmissään jotain innostuksen tapaista.

Pyöräytin silmiäni tuolle mutta menin kuitenkin autoon sisälle.

Auton radiosta tuli bassomusiikkia jonka Tyler ilmeisesti oli kääntänyt hiljemmalle kuin yleensä. Auton lattialla oli tyhjiä energiajuoma- ja kaljatölkkejä. Taisin huomata takapenkillä valkoisen T-paidan joka kuului Tylerille. Hän sulki ovensa, ja tein samoin.

"No?", kysyin yhä ärsyyntyneenä.

"Tuletko nyt ajelemaan?", hän kysyi.

Ei hän voinut olla tosissaan.

"Luovuttaisit jo", vastasin hänelle.

"En ikinä, ikinä luovuta sinun suhteesi.", hän sanoi.

"Ja montako kertaa olet sanonut noin jollekkin tytölle?", kysyin koppavasti.

"Monta kymmentä kertaa. Mutta vain nyt tarkoitan sitä tosissani!", Tyler vakuutti minulle.

"Älä viitsi esit-", en ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun Tylerin huulet painautuivat omiani vasten.

Hän suuteli minua.

Tyler Eatlon suuteli minua.

Kaikki se tapahtui niin nopeasti ja arvaamattomasti, että en ollut itsekään varma vastasinko Tylerin suudelmaan.

Muistan vain, kuinka tönäisin häntä kauemmas ja hän perääntyi tönäisyn saattamana takaisin penkilleen.

Tyler näytti niin järkyttyneeltä. Niin hämmästyneeltä.

Häntä ei koskaan oltu torjuttu, ja nyt kun minä en halunnut sitä mitä hän halusi, tilanne oli hänelle uusi.

En pystynyt sanomaan mitään. Tilanne oli tosi outo. Todella kuuma, todella paha mutta myös samalla viekas poika oli juuri suudellut minua. Enkä minä halunnut langeta hänen ansaansa. Katsoin häntä nolostuksen ja epäuskon sekaisena, sitten juoksin takaisin sisälle.