Luku 4; "se tuntui hyvältä":

 

 

Pääni oli kipeä.

Minulla ei ollut eilisillasta minkäänlaisia muistoja.

Paitsi musiikki, ihmiset, kuumuus ja humalatila.

Seuraavaksi tajusin makaavani sängyssä.

Käänsin kylkeä, ja käteni osui johonkin.

Sillä samalla hetkellä, kun tajusin sen jonkun olevan ihmisen paljas selkä, avasin silmäni ja vetäisin käteni vaistomaisesti takaisin.

Vieressäni sängyllä makasi Tyler ilman paitaa, ja peitto oli puoliksi hänen päällään.

Nousin istumaan, ja katsoin ympärilleni.

Huone oli aivan tuntematon enkä yhtään osannut sanoa missä se oli.

Tyler ilmeisesti heräsi siihen, että käteni oli osunut hänen selkäänsä. Hän hymyili minulle.

"Huomenta, Alison!"

Ennen kuin tajusin puhua, unohduin katsomaan hänen selkälihaksiaan ja kuvittelemaan miltä tuntuisi koskettaa niitä…

Vatsalihaksista puhumattakaan…

Sitten havahduin.

"Missä helvetissä me ollaan ja miksi pääni on näin kipeä? Mitä eilen tapahtui ja ennen kaikkea miksi sinulla ei ole paitaa?", kysyin.

"Me ollaan yhä täällä talossa, Emily suostui majoittamaan meidät ja kai pari muutakin. Sitä pääkipua ja pahaa oloa kutstutaan nimellä krapula, muuten… huomaatko että eihän sullakaan ole housuja!", Tyler vastasi virnistäen.

Yhtäkkiä tajusin, että minulla oli vain toppi jota olin pitänyt aluspaitana eilen. Ja jaloissani pelkät alushousut.

"Tyler… Kerroppa vähän tarkemmin mitä viimeyönä tapahtui?", kysyin kauhuissani.

"En oikein itsekään kunnolla muista mutta ihmiset juhlivat ja…"

"Ei. Mitä ME tehtiin viimeyönä!?"

"No… oikeastaan me… ööh… me taidettiin…", hän sanoi.

"Ei et voi olla tosissasi!", sanoin jo vihaisena ja entistä järkyttyneempänä.

Tyler katsoi minua vakavasti, kunnes purskahti nauruun.

"Uskoitko tosissasi, että me oltaisiin viimeyönä tehty jotain sellaista!", hän nauroi.

"Ei naurata!", tiuskaisin ja nousin ylös sängystä.

"Toin sinut tänne, kun sammuit!", hän naureskeli yhä.

Ennen kun ehdin lyödä Tyleria tyynyllä, ovi avautui.

Siellä olivat Emily ja Anton.

"Teidän pitää myös lähteä täältä!", Emily sanoi hätääntyneenä.

"Meidän vanhemmat voi tulla kotiin milloin vaan!", Anton jatkoi.

"Ollaan saatu siivottua jo suurin osa mutta teidän pitää nyt lähteä ja pian!"

Nyökkäsin, ja kuulin myös Tylerin vastaavan myönteisesti samalla kun etsin vaatteita ylleni.

 

 

Hetken kuluttua istuin taas Tylerin auton pelkääjänpaikalla. Me molemmat pysyimme vaiti.

Tyler rikkoi hiljaisuuden.

"No, eikö ollut kivat bileet?", hän kysyi.

"Joo… tosi…", vastasin.

"Emily ja Anton on kyllä hyviä tyyppejä kun ne järjestää.", Tyler jatkoi.

"Mmmh..", mutisin yhä vähän suutuksissani Tylerille siitä, että hän ylipäätään oli raahannut minut sinne.

"Myönnä nyt että siellä oli kivaa", hän jatkoi.

"Minusta oli kivaa ylipäätään viettää aikaa kanssasi, vaikka se tuntuukin laittomalta.", sanoin ja voisin jopa vannoa, että Tyler hymyili kommentilleni.

Minun ei kuulunut sanoa Tylerille sitä, mutta jotenkin sanoin sen. Tai siis… sehän oli totuus.

En tiedä, kauanko aikaa kului mutta Tyler ajoi autonsa pihaani.

"Nyt, ennen kun lähdet haluaisin suudella sinua. Vaikka luultavasti sinä taas säikähdät", Tyler sanoi naurahtaen.

En vastannut hänelle, vaan nojauduin lähemmäs häntä. Puristin käsilläni penkin reunoja, tai- toisella kädellä. Toisen laitoin Tylerin niskan taa.

Sitten suutelin Tyleria.

Hän vastasi suudelmaan heti, ja huulemme tuntuivat jotenkin oikeilta toisiaan vasten liikkuessaan. Kuin kaiken olisi kuulunut aina olla näin.

"Se tuntui hyvältä.", Tyler sanoi, kun irrottauduin hänestä.

Sillä samalla hetkellä, kun nousin pojan autosta, tajusin yhden asian.

Äiti.

Tyler ajoi pois pihasta, ja kävelin sisälle.

Heti kun avasin oven, kohtasin äidin vihaisen katseen.

Hän oli nähnyt kenen kyydissä olin tullut, enkä ollut koko yönä kotona.

Äiti oli ilmeisesti ollut oven takana odottamassa, että tulisin ja saisin kaikki kauheat rangaistukset. Mutta tämä ei todellakaan ollut mikään pikkujuttu.

"Olin huolissani sinusta! Suunnattoman huolissani!", äiti aloitti heti kun sain oven takanani kiinni vaikka minun olisi tehnyt mieli juosta vaikka Tylerin autoon kun jäädä tähän. Nyt se alkoi.

Nyt olin vaikeuksissa.

Pahoissa vaikeuksissa.

 

//anteeks lyhyt luku